Shilajitin uskotaan muodostuvan kasvimateriaalien (mukaan lukien valko-apilan) ja erilaisten homeiden asteittaisen hajoamisen seurauksena, jota useat mikro-organismit helpottavat pitkien ajanjaksojen aikana (mahdollisesti vuosisatoja). Shilajitin tarkka alkuperä on kuitenkin edelleen kiistanalainen. Jotkut ehdottavat geologisia prosesseja, kuten metallisten elementtien, kuten kullan, hopean, kuparin ja raudan, sulamista, kun taas toiset spekuloivat biologista alkuperää, mukaan lukien eläinten ulosteet. Näistä erilaisista teorioista huolimatta useimmat kirjallisuudet viittaavat siihen, että lahoavat kasvit ovat shilajitin ensisijainen lähde.
Shilajit koostuu pääasiassa humushaposta, fulvohaposta, dibentso- -pyronista, proteiineista ja yli 80 mineraalista sekä laajan valikoiman kemiallisia komponentteja. Humusaineet, mukaan lukien fulvohappo, ovat hajoamistuotteita ja tärkeimmät shilajitissa esiintyvät bioaktiiviset yhdisteet, ja niiden osuus on noin 60 % -80 % shilajitin kokonaiskoostumuksesta. Fulvohappo on pieni molekyyli, joka imeytyy helposti suolistossa. Se tunnetaan tehokkaista antioksidanttisista ja anti-inflammatorisista vaikutuksistaan.
Lisäksi dibentso- -pyroni, joka tunnetaan myös nimellä DAP tai DBP, on orgaaninen yhdiste, jolla on myös antioksidanttiaktiivisuutta. Muita shilajitissa olevia molekyylejä ovat rasvahapot, triterpeenit, sterolit, aminohapot ja polyfenolit, ja vaihteluita havaitaan alkuperäalueen mukaan.
Shilajitin perinteiset käyttötavat
Kautta historian Shilajitilla on ollut tärkeä rooli perinteisissä lääketieteen järjestelmissä, kuten Ayurvedassa ja Tiibetin lääketieteessä. Ayurveda-lääketieteessä shilajitia pidetään tehokkaana luonnollisena lääkkeenä, jolla on monia etuja. Se tunnetaan nimellä "rasayana", joka tarkoittaa "virkistävää", voi estää sairauksia ja parantaa elämänlaatua.
Perinteisesti sitä on käytetty fyysisen voiman lisäämiseen. Sanskritin kielellä "Shilajit" tarkoittaa "heikkouden tuhoajaa ja vuorten valloittajaa". Se tunnetaan myös pitkäikäisyyden edistämisestä, ikääntymisen estämisestä ja sairauksien ehkäisystä antioksidanttisten ja tulehdusta ehkäisevien ominaisuuksiensa ansiosta, mikä tekee siitä ayurvedic-käytännön kulmakiven.
Sen parantava potentiaali on tunnustettu ja käytetty vuosisatojen ajan. Nepalissa ja Pohjois-Intiassa shilajit on perusruokavalio, ja sitä kulutetaan usein sen terveyshyötyjen vuoksi. Yleisiä perinteisiä käyttötarkoituksia ovat ruuansulatuksen edistäminen, virtsateiden terveyden tukeminen, epilepsian hoito, kroonisen keuhkoputkentulehduksen lievittäminen ja anemian torjunta. Lisäksi sen adaptogeeniset ominaisuudet auttavat lievittämään stressiä ja elinvoimaa.
Ayurvedic-harjoittajat käyttävät sitä diabeteksen, sappirakon sairauksien, munuaiskivien, neurologisten häiriöiden, kuukautiskierron epäsäännöllisyyksien ja muiden hoitoon. Väitetyt hyödyt ovat valtavia, mikä kuvastaa sen pysyvää mainetta arvokkaana luonnonvarana.
Shilajitin tehokkuus on tieteellisesti todistettu
Tutkimusta useilla eri aloilla syntyy jatkuvasti, mikä tukee shilajitin hyödyllisiä sovelluksia.
